Nyt just päässä ei liiku paljoa mitään muuta kuin suklaakonvehtirasia alakerrassa. Mutta mähän en koske siihen. Tänään tuli siis syötyä:
- omena
- puolikas sämpylä
- pieni pala kalaa
- 2 lusikallista maissia
- kolme herneenpalkoa
Juossut olen kaksi kilometriä, vatsalihaksia yritin tehdä, mutta on niin saakelin kipeät vatsalihakset, ettei auta mikään! Kuitenkin nyt tulin etsineeksi muutamia asioita alakerrasta, ja löysinkin Vihreitä Kuulia ja suklaakonvehdit. Voi miksi, miksi minun piti löytää ne? Nyt alkaa haluttamaan syödä karkkia. Vetää oikein kunnolla. Miten ihanaa oliskaan ottaa sipsipussi, jäätelö, suklaata ja irtokarkkia ja lösähtää sohvalle vaan tekemättä mitään muuta kuin syödä... mutta mä en tee sitä. En ikinä, en tosiaankaan, lupaan itselleni, etten tee sitä. En halua olla itsekuriton läski, joka vain syö kaiken mitä koskaan sattuu tekemään mieli. En halua olla lihava, en halua syödä karkkia enkä sipsiä... koska minähän haluan laihtua. Aamuisin on motivaatio korkealla kun maha on aamupainosta pienempi ja ruoka ei maita, mutta iltaisin kun mahaa on taas tullut päivänmittaan nesteiden mukana ja alkaa tehdä mieli syödä kaikenlaista, niin motivaatiota joutuu oikein hakemaan. Voi että miten ne suklaat oikeen kutsuu mua alakerrasta. Kukaan ei koskaan aavistakaan, miten paljon mä teen sen eteen, että laihtuisin. Nyt en saa silti pettää itseäni, koska mä olen jo päässyt aika pitkälle. Olen kieltäytynyt jos monista herkuista. Musta on kehittynyt ihan hyvä laihtuja, enkä nyt pilaa tätä kaikkea ottamalla niitä helvetin suklaita. Pitää vaan sanoa vatsalleni että "turpa kiinni saatana, olet minun omaisuuttani ja minä määrään sinua". Pelkään, että jo kerran repsahdan, niin sitten en saa motivaatiota tehdä tätä enää. Äääh, kaikki olisi helpompaa, jos olisin LAIHA.
torstai 13. tammikuuta 2011
Anoreksiako?
Onkohan minulle tulossa anoreksia? En ole ihan varma. Tai siis, minä syön aivan liian vähän; aamulla olin niin huonossa kunnossa, etten jaksanut edes pestä hampaita, käteni tärisivät eivätkä jaksaneet pysyä ilmassa. Kuitenkaan en tahdo lopettaa tätä. Kyllä minä SYÖN, syön vain kai sitten liian vähän. Mutta ihminen pärjää vähemmälläkin, kuin 2000 kalorilla per päivä, olen siitä varma.Tavoitteenani on siis syödä alle tuhat kaloria päivä. Eilen söin aika paljon:
- kiivi
- neljä kalapuikkoa, näkkileipä
- kaksi ruisleipä siivua
Tuo ei kuulosta paljolta, mutta kuitenkin, kalapuikoissa on jonkinverran kaloreita. Aamulla olin jopa näkevinäni tuloksia kehossani, aivan kuin lantioni olisi ollut kapeampi. Mutta aamupainohan on aina pienempi. Minä haluan vain laihtua, juuri nyt vain laihtua. Pikkuhiljaa kyllästyttää tällainen punkerona olo. En ymmärrä, miten en ole onnistunut laihtumaan. Koska kuitenkin olen halunnut kovastikin joskus laihtua. Lähes vielä enemmän kuin nyt. Nyt olen kuitenkin saanut... no, kyseenalaisen motivaation lähteen, nimittäin pro-ana sivu. Se on huono paikka totta kai ja varsinkin näin nuorelle, vaikutuksille alttiille kuin minä, mutta noilla sivuilla käyminen tuntuu aina motivoivan minua enemmän ja enemmän. Siellä on tyttöjä (sekä jokunen poika), jotka ovat oikeasti onnistuneet laihtumaan pahoista lukemista tosi hoikiksi. Vielä, kun äiti ostaisi vaa'an... itselläni ei juuri nyt ole rahaa vaakaan, kapine maksaa peräti 50 euroa Stockmanilla. En silti viitsi juuri nyt pyytää äitiä hankkimaan vaakaa, koska olen skipannut erilaisilla tekosyillä päivällisiä sekä illallisia. Ja urheillut poikkeuksellisen paljon.
Tänään on tullut pisteltyä ihan hyvin ruokaa:
- omena
- ehkä kolme porkkananpalaa, hiukan lihalientä, toinen puoli sämpylästä
Suunnitelmissa on juoda vettä ja teetä sekä vielä syödä nuudeleita. Mama-nuudeleissa on aivan uskomattoman vähän kaloreita: vain 80 kaloria! Uskomatonta! Ne maistuvat aivan pirun hyviltä, vähän niinkuin eräiltä sipseiltä, mutta sipsejähän en syö.
- kiivi
- neljä kalapuikkoa, näkkileipä
- kaksi ruisleipä siivua
Tuo ei kuulosta paljolta, mutta kuitenkin, kalapuikoissa on jonkinverran kaloreita. Aamulla olin jopa näkevinäni tuloksia kehossani, aivan kuin lantioni olisi ollut kapeampi. Mutta aamupainohan on aina pienempi. Minä haluan vain laihtua, juuri nyt vain laihtua. Pikkuhiljaa kyllästyttää tällainen punkerona olo. En ymmärrä, miten en ole onnistunut laihtumaan. Koska kuitenkin olen halunnut kovastikin joskus laihtua. Lähes vielä enemmän kuin nyt. Nyt olen kuitenkin saanut... no, kyseenalaisen motivaation lähteen, nimittäin pro-ana sivu. Se on huono paikka totta kai ja varsinkin näin nuorelle, vaikutuksille alttiille kuin minä, mutta noilla sivuilla käyminen tuntuu aina motivoivan minua enemmän ja enemmän. Siellä on tyttöjä (sekä jokunen poika), jotka ovat oikeasti onnistuneet laihtumaan pahoista lukemista tosi hoikiksi. Vielä, kun äiti ostaisi vaa'an... itselläni ei juuri nyt ole rahaa vaakaan, kapine maksaa peräti 50 euroa Stockmanilla. En silti viitsi juuri nyt pyytää äitiä hankkimaan vaakaa, koska olen skipannut erilaisilla tekosyillä päivällisiä sekä illallisia. Ja urheillut poikkeuksellisen paljon.
Tänään on tullut pisteltyä ihan hyvin ruokaa:
- omena
- ehkä kolme porkkananpalaa, hiukan lihalientä, toinen puoli sämpylästä
Suunnitelmissa on juoda vettä ja teetä sekä vielä syödä nuudeleita. Mama-nuudeleissa on aivan uskomattoman vähän kaloreita: vain 80 kaloria! Uskomatonta! Ne maistuvat aivan pirun hyviltä, vähän niinkuin eräiltä sipseiltä, mutta sipsejähän en syö.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Those who skip the dinner end up thinner?
Tällaisiahan lauseita on jokalähtöön. Hunger hurts but starve works, thin is beautiful, I nead to be something more... kaikki pro-ana sivuilta. Pro-anat ovat siis henkilöitä, jotka pitävät anoreksiaa tavoiteltavana tilana ja elämäntapana, siten sairastaen sitä ties miten pitkiä aikoja. Yleensä pro-anat ovat naisia, kuten anorektikotkin ovat.
Pahin juttu tässä on se, että minä olen näinä rajun otteen laihdutuspäivinä alkanut liikkumaan tällaisilla sivuilla. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Huolestuttavaa on se, että tosiaan syön melko vähän, mutta jos kerran tahdon laihtua Intiaan mennessä, eikö minun olekin pakko? Mietin myös paljon, saanko minäkin syömishäiriön/onko minulla jo itävä syömishäiriö. En osaa vastata siihen. En kyllä söisi nyt korvapuustia mistään hinnasta, kun taas ennen vedin niitä kuin hullu puuroa aina jos tuli tilaisuus. Mitä hassuinta, en edes ole kauhuissani siitä, että olen kynnyksellä sairastua anoreksiaan. Se melkein tuntuisi hyvältä ajatukselta, saada anoreksia. Jos rehellisesti puhutaan, se tuntuu olevan ainoa keino laihtua.
Tiedän tietenkin kaikista anoreksian kamalista haittapuolista, ja sen takia yritän syödä yli 500 kaloria päivässä. Kuitenkin tuntuu jotenkin hieman ällöttävältä syömisen jälkeen... enkä tietenkään tiedä, miten pitkään voin vältellä kotona syömistä. Olen nyt jättänyt väliin kolmena päivänä kaikki ruoat ja urheillut. Olen varma, että äiti alkaa epäillä jotain.
Huoh. Käytännössä en tahdo olla niitä tyttöjä jotka viiltelevät ja puhuvat synkeitä ja sairastavat anoreksiaa, mutta kun liikun pro-ana sivuilla, heidän kirjoituksensa, vinkkinsä ja ohjeenaa eivät kuulosta lainkaan hullummilta, mikä on hiukan sairasta. Tiedostan sen tietty itsekin. Enkä pidä tästä, en juurikaan välitä itseni näännyttämisestä. Kuitenkin teen sitä.
Toivon edes, että tämä kaikki kärsiminen tuottaa tulosta. Koska sitä minä kaipaan. En ole nimittäin mikään 50-kiloinen tytteli valittamassa siitä, miten on lihonut puoli grammaa. Minä olen oikeasti ylipainon rajalla. Siksi en koe tätä niin huolestuttavana. Kyllä minusta vähän saakin ottaa pois.
Pahin juttu tässä on se, että minä olen näinä rajun otteen laihdutuspäivinä alkanut liikkumaan tällaisilla sivuilla. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Huolestuttavaa on se, että tosiaan syön melko vähän, mutta jos kerran tahdon laihtua Intiaan mennessä, eikö minun olekin pakko? Mietin myös paljon, saanko minäkin syömishäiriön/onko minulla jo itävä syömishäiriö. En osaa vastata siihen. En kyllä söisi nyt korvapuustia mistään hinnasta, kun taas ennen vedin niitä kuin hullu puuroa aina jos tuli tilaisuus. Mitä hassuinta, en edes ole kauhuissani siitä, että olen kynnyksellä sairastua anoreksiaan. Se melkein tuntuisi hyvältä ajatukselta, saada anoreksia. Jos rehellisesti puhutaan, se tuntuu olevan ainoa keino laihtua.
Tiedän tietenkin kaikista anoreksian kamalista haittapuolista, ja sen takia yritän syödä yli 500 kaloria päivässä. Kuitenkin tuntuu jotenkin hieman ällöttävältä syömisen jälkeen... enkä tietenkään tiedä, miten pitkään voin vältellä kotona syömistä. Olen nyt jättänyt väliin kolmena päivänä kaikki ruoat ja urheillut. Olen varma, että äiti alkaa epäillä jotain.
Huoh. Käytännössä en tahdo olla niitä tyttöjä jotka viiltelevät ja puhuvat synkeitä ja sairastavat anoreksiaa, mutta kun liikun pro-ana sivuilla, heidän kirjoituksensa, vinkkinsä ja ohjeenaa eivät kuulosta lainkaan hullummilta, mikä on hiukan sairasta. Tiedostan sen tietty itsekin. Enkä pidä tästä, en juurikaan välitä itseni näännyttämisestä. Kuitenkin teen sitä.
Toivon edes, että tämä kaikki kärsiminen tuottaa tulosta. Koska sitä minä kaipaan. En ole nimittäin mikään 50-kiloinen tytteli valittamassa siitä, miten on lihonut puoli grammaa. Minä olen oikeasti ylipainon rajalla. Siksi en koe tätä niin huolestuttavana. Kyllä minusta vähän saakin ottaa pois.
Hyvästit läskeille
No niin, tein siis yhden laihdutusblogin kaikkien näiden miljardien laihdutusblogien maailmaan. Kuitenkin välillä kun motivaatio rakoilee, niin voin miettiä: "Mutta onhan mulla se blogikin!". Ehkä se auttaa, tai sitten ehkä ei. Kuitenkin olisi mukavaa myös pitää tällaista "päiväkirjaa" laihtumisesta. Olen siis nuori tyttö, ja mitat tällä hetkellä oksettavat: 183/82 kg! Ei hyvä. Sehän on selvä. Olen ollut vähän punkero aika kauan, se lähti joskus, kun aloin vain syömään liikaa. Tai en minä enää edes muista, mistä siinä oli kyse, mutta ollessani 9-vuotias, olin jo muita pyöreämpi. En ole koskaan ollut varsinaisesti ylipainoinen, vaan enemmän normaalipainon ja ylipainon rajalla, kun taas minulle ihannepaino olisi lievä alipaino. Tiedän mitä kaikki vastuulliset aikuiset tästä ajattelee, mutta minä ajattelen tästä pelkkää hyvää. Ja se on tärkeintä.
Olen siis laihdutellut ainakin tuhat kertaa lyhyen elämäni aikana, ja kaikki päättyneet epäonnistumiseen. Nyt silti on onnistuttava, sen olen päättänyt. Olen tehnyt itselleni vastaavan tavoitteen: rippileirillä olen hoikempi. Mitään tiukkaa painomäärää en tahdo valita. Laihduttelen kunnes olen tyytyväinen. Tietenkään minä en laihduta itseäni anorektiseksi, mikä on varmaan tässä iässä paha riski. En pystyisi siihen. Ei minulla varmaan niin paljoa itsekuria olisi.
Nyt olen laihduttanut tasan kolme päivää rankemmin ottein. Elikä kalorit ovat päivittäin alle 1000 kalorissa. Tämä ei ole terveellistä, kyllä, tiedän sen, eikä tällainen näännytys olekaan mitään herkkua, mutta nyt on laihdutettava rankemmin parin viikon ajan, sillä lähden hiihtoloman tienoilla lomailemaan oman perheeni ja tuttavaperheemme kanssa Intiaan matkalle, ja siellä haluaisin olla edes hieman laihempi. Jokainen gramma on tärkeä sulaneena pois keholtani! Siksi olen ottanut väliaikaisesti kovat otteet käyttöön.
Miten minä sitten ajattelin onnistua? No, minä syön siis alle 1000 kaloria päivässä (tai olen tähän asti syönyt, saapa nähdä, repsahdanko) ja juoksen noin 2 km päivittäin. Teen myös noin 100 vatsalihasta päivittäin, ja pyrin juomaan vettä ja teetä paljon. Tuolla varmaan täytyisi onnistua, mutta saapa nähdä,
Ärsyttävintä on se, ettei meillä ole edes vaakaa :F. Äitini luottaa rasvaiseen ruokaan ja ei suostu vaa'alle, mutta eipä silti, ei äitini lihava ole lainkaan. Nyt kuitenkin vaaka olisi mukava tsemppaaja ja hyvä kaveri tässä urakassa. Peilistä näkee vasta suuremmat tulokset, vaa'alta näkee pienetkin :)
Olen siis laihdutellut ainakin tuhat kertaa lyhyen elämäni aikana, ja kaikki päättyneet epäonnistumiseen. Nyt silti on onnistuttava, sen olen päättänyt. Olen tehnyt itselleni vastaavan tavoitteen: rippileirillä olen hoikempi. Mitään tiukkaa painomäärää en tahdo valita. Laihduttelen kunnes olen tyytyväinen. Tietenkään minä en laihduta itseäni anorektiseksi, mikä on varmaan tässä iässä paha riski. En pystyisi siihen. Ei minulla varmaan niin paljoa itsekuria olisi.
Nyt olen laihduttanut tasan kolme päivää rankemmin ottein. Elikä kalorit ovat päivittäin alle 1000 kalorissa. Tämä ei ole terveellistä, kyllä, tiedän sen, eikä tällainen näännytys olekaan mitään herkkua, mutta nyt on laihdutettava rankemmin parin viikon ajan, sillä lähden hiihtoloman tienoilla lomailemaan oman perheeni ja tuttavaperheemme kanssa Intiaan matkalle, ja siellä haluaisin olla edes hieman laihempi. Jokainen gramma on tärkeä sulaneena pois keholtani! Siksi olen ottanut väliaikaisesti kovat otteet käyttöön.
Miten minä sitten ajattelin onnistua? No, minä syön siis alle 1000 kaloria päivässä (tai olen tähän asti syönyt, saapa nähdä, repsahdanko) ja juoksen noin 2 km päivittäin. Teen myös noin 100 vatsalihasta päivittäin, ja pyrin juomaan vettä ja teetä paljon. Tuolla varmaan täytyisi onnistua, mutta saapa nähdä,
Ärsyttävintä on se, ettei meillä ole edes vaakaa :F. Äitini luottaa rasvaiseen ruokaan ja ei suostu vaa'alle, mutta eipä silti, ei äitini lihava ole lainkaan. Nyt kuitenkin vaaka olisi mukava tsemppaaja ja hyvä kaveri tässä urakassa. Peilistä näkee vasta suuremmat tulokset, vaa'alta näkee pienetkin :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)