No niin, tein siis yhden laihdutusblogin kaikkien näiden miljardien laihdutusblogien maailmaan. Kuitenkin välillä kun motivaatio rakoilee, niin voin miettiä: "Mutta onhan mulla se blogikin!". Ehkä se auttaa, tai sitten ehkä ei. Kuitenkin olisi mukavaa myös pitää tällaista "päiväkirjaa" laihtumisesta. Olen siis nuori tyttö, ja mitat tällä hetkellä oksettavat: 183/82 kg! Ei hyvä. Sehän on selvä. Olen ollut vähän punkero aika kauan, se lähti joskus, kun aloin vain syömään liikaa. Tai en minä enää edes muista, mistä siinä oli kyse, mutta ollessani 9-vuotias, olin jo muita pyöreämpi. En ole koskaan ollut varsinaisesti ylipainoinen, vaan enemmän normaalipainon ja ylipainon rajalla, kun taas minulle ihannepaino olisi lievä alipaino. Tiedän mitä kaikki vastuulliset aikuiset tästä ajattelee, mutta minä ajattelen tästä pelkkää hyvää. Ja se on tärkeintä.
Olen siis laihdutellut ainakin tuhat kertaa lyhyen elämäni aikana, ja kaikki päättyneet epäonnistumiseen. Nyt silti on onnistuttava, sen olen päättänyt. Olen tehnyt itselleni vastaavan tavoitteen: rippileirillä olen hoikempi. Mitään tiukkaa painomäärää en tahdo valita. Laihduttelen kunnes olen tyytyväinen. Tietenkään minä en laihduta itseäni anorektiseksi, mikä on varmaan tässä iässä paha riski. En pystyisi siihen. Ei minulla varmaan niin paljoa itsekuria olisi.
Nyt olen laihduttanut tasan kolme päivää rankemmin ottein. Elikä kalorit ovat päivittäin alle 1000 kalorissa. Tämä ei ole terveellistä, kyllä, tiedän sen, eikä tällainen näännytys olekaan mitään herkkua, mutta nyt on laihdutettava rankemmin parin viikon ajan, sillä lähden hiihtoloman tienoilla lomailemaan oman perheeni ja tuttavaperheemme kanssa Intiaan matkalle, ja siellä haluaisin olla edes hieman laihempi. Jokainen gramma on tärkeä sulaneena pois keholtani! Siksi olen ottanut väliaikaisesti kovat otteet käyttöön.
Miten minä sitten ajattelin onnistua? No, minä syön siis alle 1000 kaloria päivässä (tai olen tähän asti syönyt, saapa nähdä, repsahdanko) ja juoksen noin 2 km päivittäin. Teen myös noin 100 vatsalihasta päivittäin, ja pyrin juomaan vettä ja teetä paljon. Tuolla varmaan täytyisi onnistua, mutta saapa nähdä,
Ärsyttävintä on se, ettei meillä ole edes vaakaa :F. Äitini luottaa rasvaiseen ruokaan ja ei suostu vaa'alle, mutta eipä silti, ei äitini lihava ole lainkaan. Nyt kuitenkin vaaka olisi mukava tsemppaaja ja hyvä kaveri tässä urakassa. Peilistä näkee vasta suuremmat tulokset, vaa'alta näkee pienetkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti