Tällaisiahan lauseita on jokalähtöön. Hunger hurts but starve works, thin is beautiful, I nead to be something more... kaikki pro-ana sivuilta. Pro-anat ovat siis henkilöitä, jotka pitävät anoreksiaa tavoiteltavana tilana ja elämäntapana, siten sairastaen sitä ties miten pitkiä aikoja. Yleensä pro-anat ovat naisia, kuten anorektikotkin ovat.
Pahin juttu tässä on se, että minä olen näinä rajun otteen laihdutuspäivinä alkanut liikkumaan tällaisilla sivuilla. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Huolestuttavaa on se, että tosiaan syön melko vähän, mutta jos kerran tahdon laihtua Intiaan mennessä, eikö minun olekin pakko? Mietin myös paljon, saanko minäkin syömishäiriön/onko minulla jo itävä syömishäiriö. En osaa vastata siihen. En kyllä söisi nyt korvapuustia mistään hinnasta, kun taas ennen vedin niitä kuin hullu puuroa aina jos tuli tilaisuus. Mitä hassuinta, en edes ole kauhuissani siitä, että olen kynnyksellä sairastua anoreksiaan. Se melkein tuntuisi hyvältä ajatukselta, saada anoreksia. Jos rehellisesti puhutaan, se tuntuu olevan ainoa keino laihtua.
Tiedän tietenkin kaikista anoreksian kamalista haittapuolista, ja sen takia yritän syödä yli 500 kaloria päivässä. Kuitenkin tuntuu jotenkin hieman ällöttävältä syömisen jälkeen... enkä tietenkään tiedä, miten pitkään voin vältellä kotona syömistä. Olen nyt jättänyt väliin kolmena päivänä kaikki ruoat ja urheillut. Olen varma, että äiti alkaa epäillä jotain.
Huoh. Käytännössä en tahdo olla niitä tyttöjä jotka viiltelevät ja puhuvat synkeitä ja sairastavat anoreksiaa, mutta kun liikun pro-ana sivuilla, heidän kirjoituksensa, vinkkinsä ja ohjeenaa eivät kuulosta lainkaan hullummilta, mikä on hiukan sairasta. Tiedostan sen tietty itsekin. Enkä pidä tästä, en juurikaan välitä itseni näännyttämisestä. Kuitenkin teen sitä.
Toivon edes, että tämä kaikki kärsiminen tuottaa tulosta. Koska sitä minä kaipaan. En ole nimittäin mikään 50-kiloinen tytteli valittamassa siitä, miten on lihonut puoli grammaa. Minä olen oikeasti ylipainon rajalla. Siksi en koe tätä niin huolestuttavana. Kyllä minusta vähän saakin ottaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti