Suklaa...

Nyt just päässä ei liiku paljoa mitään muuta kuin suklaakonvehtirasia alakerrassa. Mutta mähän en koske siihen. Tänään tuli siis syötyä:
- omena
- puolikas sämpylä
- pieni pala kalaa
- 2 lusikallista maissia
- kolme herneenpalkoa
Juossut olen kaksi kilometriä, vatsalihaksia yritin tehdä, mutta on niin saakelin kipeät vatsalihakset, ettei auta mikään! Kuitenkin nyt tulin etsineeksi muutamia asioita alakerrasta, ja löysinkin Vihreitä Kuulia ja suklaakonvehdit. Voi miksi, miksi minun piti löytää ne? Nyt alkaa haluttamaan syödä karkkia. Vetää oikein kunnolla. Miten ihanaa oliskaan ottaa sipsipussi, jäätelö, suklaata ja irtokarkkia ja lösähtää sohvalle vaan tekemättä mitään muuta kuin syödä... mutta mä en tee sitä. En ikinä, en tosiaankaan, lupaan itselleni, etten tee sitä. En halua olla itsekuriton läski, joka vain syö kaiken mitä koskaan sattuu tekemään mieli. En halua olla lihava,  en halua syödä karkkia enkä sipsiä... koska minähän haluan laihtua. Aamuisin on motivaatio korkealla kun maha on aamupainosta pienempi ja ruoka ei maita, mutta iltaisin kun mahaa on taas tullut päivänmittaan nesteiden mukana ja alkaa tehdä mieli syödä kaikenlaista, niin motivaatiota joutuu oikein hakemaan. Voi että miten ne suklaat oikeen kutsuu mua alakerrasta. Kukaan ei koskaan aavistakaan, miten paljon mä teen sen eteen, että laihtuisin. Nyt en saa silti pettää itseäni, koska mä olen jo päässyt aika pitkälle. Olen kieltäytynyt jos monista herkuista. Musta on kehittynyt ihan hyvä laihtuja, enkä nyt pilaa tätä kaikkea ottamalla niitä helvetin suklaita. Pitää vaan sanoa vatsalleni että "turpa kiinni saatana, olet minun omaisuuttani ja minä määrään sinua". Pelkään, että jo kerran repsahdan, niin sitten en saa motivaatiota tehdä tätä enää. Äääh, kaikki olisi helpompaa, jos olisin LAIHA.